Vilkettä ja tajunnanvirtaa / Keravan taidemuseo

Median seuraaminen mielenkiintoisten näyttelyiden osalta palkitsee. Selvästikin aktiivisin taidebloggaaja Alaston Kriitikko vastikään hehkutti 13.10 päättyvää Keravan taidemuseon mediataiteeseen keskittyvää näyttelyä ja väitti, että sama näyttely olisi vuoden kohokohtia, jos se pidettäisiin Kiasmassa. Niinpä päätin lähteä töiden jälkeen tutustumaan naapurikunnan kulttuuriin 7km päähän. Alaston kriitikko näköjään vielä kunnioittaa erikseen tapahtumaa ja on virallisena vieraana 12.10 eli nyt lauantaina. 

Kyseessä oli jo suorastaan historiallinen katselmus alkaen Philip von Knorringin teoksesta Bevakat, jossa katsoja seisoo “rituaaliympyrässä”, jota ympyröi horoskooppimerkkien tai muun mytologian sijaan valvontakamerat. Teoksesta on tulkittavissa valvontayhteiskunnan kritiikkiä, mutta itse kykenisin myös löytämään yhteyksiä siihen mihin uskonnot pyrkivät: löydä kuka sinä todella olet.

Näyttely jatkui Laura Könösen vinyylisoittimeen asetetulla graniittikivellä, jossa lienee tiedostettua ydinvoimakritiikkiä (vanha vs. uusi ja ohimenevä teknologia). Tämän vieressä Mfx:n Cannapaceus, jossa ihmissilmä alkaa automaattisesti hakemaan muotoja satunnaisesta pikselihälystä. Vaikka nimi viittaa hamppuun, teoksen ajatusta voisi soveltaa laajemminkin geneerisiin näyttelysepustuksiin. Mikä tahansa satunnaisesti tuotettu maalaus tai teos muistuttaa meitä siitä, miten myös hamppua polttamaton ihminen hakee paitsi näköaistin tasolla, myös älyllisesti erinäisiä kuvioita ja selitysmalleja täydellisestä satunnaisuudesta. Esimerkkinä taloustiede sekä sukulaisten kyselyt naimattoman kolmekymppisen siviilisäädyn syistä.

Näyttelyn ylimmässä kerroksessa sain jälleen tutustua Erkka Nissisen videotaiteeseen, nyt kyseessä teos Vantaa, jossa Stockhausen varastaa Schönbergiltä jogurtin. Loppukohtauksessa Stockhausen kiroilee miten kauheaa jogurtti on ja hänen lopulta lyyhistyessä/kuollessa lattialle Schönberg kauhoo hyvällä ruokahalulla lusikalla hänen kasvoilleen valuneet jogurtit. Triviaali lastenohjelma-show muuttuu mielenkiintoisemmaksi kun miettii, missä asioissa jogurtti-ilmiö toistuu kulttuurin saralla ja miksei muuallakin. 

Kuva

Oli ilo myös nähdä Jarkko Räsäsen “Sitä ei voi pestä pois, koska se ei ole likaa”, joka viittaa 2005-06 projektiin, jolloin usealle julkiselle seinälle Helsingissä on projisoitu kuvia graffitin tekijöistä.

Kuva

 

Maria Dunckerin Tienvirsi oli myös kiinnostava, kuvausteknisesti oli saatu aikaan efekti, että autojen lamput ja liikennevalot näyttävät risteiltä. Marko Vuokolan RGB-light oli teoksista interaktiivisin tehden katsojasta välittömästi sateenkaaren väreissä hehkuvan hahmon. 

Kuva

 

Mainitaanpa vielä Kari Yli-Annalan “Eräs kanssakäymisen muoto”, jossa tv-ruutu on asetettu metalliseen kuljetuskehikkoon ja kuvaa taiteilijaa soittamassa rautalankaa partaterällä. Kuvakulma tuo vahvasti mieleen valvontakamerat ja psykiatrisen osaston eristyshuoneen. Ohessa myös kekseliäs Marjatta Ojalan Pöytä

Kuva

ja Seppo Renvallin Wallpaper, mitä jaksoin tuijottaa ainakin pidempään kuin Jonas Mekasin videoita, sillä kuvauspaikat olivat pääosin kotikaupungissani Helsingissä, joten pystyin tunnetasolla uppoutumaan hektiseen kuvien virtaan. 

Alkava ilta lopulta huipentui ruskakävelyyn Keravalla. Nyt Jos milloin kannattaa nauttia myös elämästä näyttelyiden ulkopuolella, sillä luonto on parhaillaan lempiväreissäni. 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s