Kuvan kevät 2017

Jälleen on käsillä kuvataideakatemian lopputyönäyttely. Kävin tämän läpi jo yli 2vk sitten, mutta kuvien latausongelmien takia päivitän vasta nyt. Kiinnostavia teoksia ja tekijöitä oli enemmän kuin 10, mutta käytän jälleen euroviisuformaattia nostaakseni joitain esille. Näköjään osittain olen samoilla linjoilla kuin Helsingin sanomien kriitikot, mutta 10 tärppiä antaa nostamaan esille vielä lisää tekijöitä.

12 pistettä Virpi Viljanmaa

WP_20170506_14_55_57_Pro
-Ensin teokseen tutustuessa luulee, että kyseessä on vain nokkela installaatio/veistos, jossa suojakaiteet menevät ikkunan läpi näiden suojellessa valkoiseksi maalattua aluetta ikkunassa. Myöhemmin selviää, että valkoinen alue onkin valkokangas, johon projisoidaan videota. HAMin näyttelyosuus oli ensimmäinen, jonka näin, ja piti ihan erikseen mennä päivän lopussa katsomaan miltä video näyttää. Edelleenkin oli liian valoisaa, mutta näyttelyn valvoja demonstroi valkoisella paperilla, että videossa näkyy lieskoja. Taiteilija itse kertoo, että tutkii teoksellaan sitä mitä pitäisi suojella nykymaailmassa. En tiedä, mitä kaikkea videoon kokonaisuudessaan kuului, mutta tuli on ainakin osuva elementti juuri muuton suorittaneelle kansalaiselle: luopuminen ja tuho on yksi olennainen elementti, joka pitää yhteiskunnan toiminnassa. Ja niin- yleensähän haluammekin tehdä tuhoprosessin rajatusti ja hallitusti. Ja ehkä emme aina edes tiedosta tai huomaa, mitä suojelemme/tuhoamme.

10 pistettä Reija Meriläinen

WP_20170506_16_06_51_ProWP_20170506_16_03_46_Pro
-Tämä taiteilija taitaakin olla valmistujista etabloitunein nimi, mm. Ars17:ssa on hänen teoksensa Survivor, joka on eräälainen tunteisiin perustuva videopeli. Muistan myös hänen töitään kuvataideakatemian näyttelyistä ja nuorten näyttelystä Taidehallista. Jos pitäisi osallistua vedonlyöntiin, ostaisin lippuni tälle hevoselle ainakin jos ei olisi veikkaustilastojen kärjessä. Tämäkin teos on onnistunut: riittävän selkeään, yksinkertaiseen ja silti monitulkintaiseen aiheeseen liittyvä videoinstallaatio. Kyseessä on ihmisen raajoja esittävät kumiveistokset, jotka muserretaan puristimen väliin. Taiteilijaa on mm. inspiroinut hänen tarpeensa puristella irtokarkkeja lapsena ja yhtä lailla kovan ja pehmeän vuorovaikutus kivi-paperi-sakset tyyliin. Suosittelen lukemaan Nassim Talebin Antifragiili!

8 pistettä Elissa Eriksson

WP_20170506_15_10_23_Pro
-Tämäkin taiteilija on tullut tutuiksi näyttelyistään kuvataideakatemilla ja Huudossa. Hän on tutkinut rahan usean teoksen voimin: ensimmäinen teos jonka näin oli sentin kolikoilla peitetty lattia, jonne sai mennä kävelemäänkin. Nyt hän myy ilmeisesti samoja (?) senttejä kuin irtokarkkia tennispalatsin kyljessä. Rahan kilohinta vaihtelee lämpötilan mukaan, sillä metali laajenee lämmetessään. En uskaltanut ostaa omaa satsia, mutta jos olisin ottanut, pienellä määrällä myyjä olisi kerännyt sentin voittoa. Kohtuullinen hinta kun vertaa pankkini taksoihin. Aikooko hän jatkossa myöntää mikrolainoja näyttelyssä vierailijoille?

7 pistettä Fatmir Mustafa-Karllo

WP_20170506_16_28_59_Pro
-Hänen teoksissaan oli jotain Danh Vo henkistä (2015 Venetsian biennalissa Tanskan paviljonki + näyttely kaupungilla). Erilaisia installaatioita ja veistoksia, joihin liittyy monesti humoristinen oivallus: kuten esim. kelan kirjekuoren sisällä oleva lompakko. Useampaan teokseen kiinnittyi huomio kun käveli eri näyttelytiloissa.

6 pistettä To Kosie

WP_20170506_16_41_43_Pro
-Meriin ja sinne kertyvään muoviin liittyviä teoksia onkin tehty viime vuosina useita, mutta tämä tuo taas oman freesin kontribuutionsa: kyseessä on useammasta keittiökompleksista koostuva installaatio (keltaisen ja sinisen väreissä), jonne on aseteltu muoviroskia, muoviveistoksia ja matalaan altaaseen muovipaloja vedessä, minne saa laittaa kädenkin

5 pistettä Titta Aaltonen

Taiteilija on kerännyt erilaisia sukunimiä, jotka on suomennettu. Nimillä on mm. ruotsalainen ja venäläinen perä. Työhön kuuluu myös tarkemmat tarinat nimenvaihdoksista. Aihe toki sopisi tutkimuksenkin kohteeksi, mutta pelkkä esteettis-narratiivinenkin tarkastelu pitää yllä mielenkiinnon.

4 pistettä Gregoire Rossaeau

WP_20170506_16_50_33_Pro

Taiteilija on yhdistänyt kellokortit ja vankilan pohtiakseen ajallista ja paikallista rajausta. Pyörivien kellokorttirivien välistä voi nähdä “pääsy kielletty” kyltin, joka on hankalaa lukea. Viittaus kvantteihin?

3 pistettä Lilli Haapala

WP_20170506_15_49_57_Pro

Seinän sisään on rakennettu erilaisia kurkistustunneleita. En muista enää mitään syvällistä metaforista selitystä, mutta tirkistely on aina kivaa, saa ikäänkuin paluun lapsuuteen.

2 pistettä Tero Niskanen

WP_20170506_15_18_43_Pro

Taiteilijalla oli useita näppäriä teoksia: mm. pulssittaista magneettia hyväksi käyttävä metallipölyteos, ääniskineettinen vuorovaikuttava teos ja piirroksia, joissa niissäkin kiva juju. Heräsi halu nähdä lisää teoksia.

1 pistettä Okku Nuutilainen

WP_20170506_16_01_32_Pro

Linnun lentoa kuvaava kolmikanavainen installaatio mielestäni osuvasti tallensi tunnelmaa mitä lintu todennäköisesti itse kokee lentäessään. Tuli mieleen lento Mafian saarelta Dar es Salamiin pienkoneella, jossa ilma ja tuuli jotenkin konkreettisemmin materialisoitui ruuansulatuselimistööni.

Sokerina pohjalla Yassine Khalidin teos, mistä tuli ehkä eniten someen sopivin kuva. Kyseessä on installaatio, johon kävellään noin 10m kangastunnelin läpi:

WP_20170506_16_53_22_Pro

Berlin: The Haus + others

I recently visited Berlin and Hamburg and naturally also checked some art spots. I think the hype was biggest around The Haus: http://www.thehaus.de/

It’s a street art exhibition in an old bank soon to be demolished. After the dead of Tacheles squat experience is getting more difficult to reach for tourists, it was not difficult to imagine the crowds striving to get inside that building. I heard about the project 14.4 from a Finnish couple, that had waited for 40min in the Friday evening. They heard somebody waited for 30min and got bored.

18.4. I went in to the queue in the morning. I had repaired myself for that visiting “Warten”- art exhibition about waiting in Kunsthalle of Hamburg. I took it as an experience. 10:30 the queue was reaching the corner of the building. I took the last place and after 5min started to regret I didn’t take my book with me. After 15min the boy in front of me decided to leave. Queue was moving desperately slowly. I was thinking one hour must be enough. By that time also the Spanish couple in front of me lost their hope. I continued squatting to keep myself warm and took photo from the opposite building reflecting the facade of The Haus:

WP_20170418_10_43_58_Pro

I kept on hoping I could get inside in 80 or at least 90min. 90min was enough to see the entrance. Then finally I could see the doorman is letting a bit more than 10 people in groups and my turn was about to come! Doorman was sharing closed plastic envelopes for cellphones to prevent taking photos. And finally after 105min I was in!

I immediately went to upstairs to get some warm blood to my limbs. I was happy to notice that at least for the toilets you don’t have to wait, since there are 2 in every floor (5 floors together). In the toilet I visited was written “realize”, “real lies”, “real eyes” multiple times.

The place was naturally filled with different kind of graffitis, but luckily also many installations. I liked especially the concrete feet of Mario Mankey in room 502. It’s like the captain standing before the ship is sinking. Even though I finded the guiding tours annoying (I would rather view the works in silence), at least one guide told interesting story how one morning she found the artist doing pedicure to his sculptor.

In room 409 was work of Senor Schnu: room filled with moss: walls, couched, chairs. Just the small table for Apple lap top was left partly naked. Also room 513 (Wizet) with it’s mirrors and lamp was fascinating.

Biggest gathering and laughter was in room 507 devoted to the blog Notes of Berlin. http://www.notesofberlin.com/  It’s collecting notes people leave to street or to their aparment block stairs. It seems Germans are even less diplomatic expressing their concernes than the Finns. Quite many “arsloch”s was to be found.

The work that might work best in the art museum was 308 Quintessenz: from the cutted carpet rose a “rainbow” of smaller sheets a bit like the layers of the carpet. Also 307 Innerfields reminded me of the works of Yayoi Kusama, but in this case the multiple times reflecting image was a guy with his smartphone. One work used 3D: Akte one & Cren in room 302 (3D version of Ying and Yang).

I can now notice writing that it’s a bit boring to tell about visual art without having photos, but I appreciate the policy of not allowing to take photos inside. Someone could say it’s way to market their book of 30e, but for a visitor it feels better to walk around without trying to look out for people taking selfies. Also my own visit seemed a bit more “pure” not trying to document for everything. And of course this project of long waiting is more rewarding if you don’t have too clear image that to expect inside.

I would say overall that for a heavy consumer of contemporary art The Haus was not the most A+++ exhibition, but as an experience refreshing in the middle of long walks in museums and between regular galleries. At least it was more interesting experience than Hamburger bahnhof this time.

Juuri nyt!

Project room, Alge Julija, Antti Kytömäki, Pauli Tapola

 

wp_20161101_16_40_20_pro

 

wp_20161101_16_40_27_prowp_20161101_16_40_31_prowp_20161101_16_41_27_pro

Parhainta antia tällä hetkellä gallerioissa. Varsinaisesta suosikkiteoksestani en ottanut valokuvaa, Antti Kytömäen teoksesta. En muista, onko sillä edes nimeä, mutta jostain syystä se on nimetty mielessäni “Kamera”:ksi. Hajamielisempi katsoja, joka ei ole käynyt koskaan Project roomissa, saattaa olla huomaamatta koko teoksen olemassaoloa gallerian keskitilassa. Näin kävi tuttavalleni, joka löysi tiensä Project Roomiin käveltyään 5 kertaa gallerian ohi huomaamatta sen sisäänkäyntiä. Tänä galleriakeskiviikkona hän oli kyseiseen aikaan gallerian ainoa vieras ja tilaa oli valvomassa Antti Kytömäki, mutta silti hän onnistui poistumaan galleriatilasta näkemättä teosta. Koska pöydältä eikä netistä löytynyt Antin CV:tä, jäin miettimään näiden kaikkien hämäryyksien valossa, onko kaveri hakemassa jäsenyyttä 27-klubiin.

Joka tapauksessa “Kamera” oli pieni huone, jossa tasaisin väliajoin syttyi 9 lamppua, jotka hiipuivat joukko kerrallaan pimeyteen. Teoksen voima oli nimenomaan shokki- ja yllätysarvossa. Jälkikäteen toki tähän voi liittää erilaisia merkityksiä mm digitaalisen ajan tuomasta inflaatiosta yksittäisen valokuvan arvoon ja jotain uskonnollista oli myös 3-3-3 asettelussa. Olen toki näitä shokkivaloteoksia nähnyt aikaisemminkin, mm Serlachius-museon viime kesän näyttelyssä ja samoin tulee mieleen Alfredo Jaarin “Kevin Carter” teos. Tässä arvostan teoksen yksinkertaisuutta.

Pauli Tapolan teos täyttää gallerian kadunpuoleisen tilan. Kyseessä on videoteos, jossa porataan ja piikitetään eri hedelmiä ja kasviksia. Ohessa on valtava ostoskuitti tälle eksperimentille altistuneille yksilöille. En tiedä kuinka paljon on vain kyseessä esteettinen tutkielma ja kuinka paljon teos ottaa kantaa siihen miten käytämme eläimiä ja toisia ihmisiä samantyyppiseen randomiin porailuun.

Alge Julijan teos on puolestaan pöytä, jossa on rikkinäisistä lasin palasista koottuja astioita, joihin kohdennetaan sinertävää valoa. Taiteilija alustaa teosta kertomalla pöydän merkityksestä toisten ihmisten kohtaamisessa ja neuvottelussa. Näkisin, että rikkinäinen lasi oli osuva materiaalivalinta: olemmehan ihmisinä teoriassa amorfisia ja siten muokattavissa eri ulottuvuuksiin, mutta käytännössä usein huoneenlämpöistä lasia, jolla on kova ja ehdoton muoto mikä voi särkyä ulkoisten voimien paineesta. Särjemme itsemme uudelleen ja uudelleen ja sitten menemme pöydän ääreen kohtaamaan muita näennäisesti koheesina esineenä ikään kuin olisimme unohtaneet tai ainakin piilottaisimme traumahistoriamme. Näkisin, että tämä “Mensa” on hyvin psykodynaaminen (psykoanalyyttinen) ajattelussaan.

P.S. Tsekatkaa myös Huudossa Pia Männikön Maisemakone, mummoryijy, joka kokee muodonmuutoksen valkokankaaksi. Sekä Teemu Kankaan näyttely Scuptorissa. Teemulla oli 2015 Kuvan Keväässä papereista askarreltu halkopino. Nyt teos oli huomattavasti laajempi puukokonaisuus tehty samalla veistoksen ja piirroksen välimaastossa liikkuvalla tekniikalla, ja teoksen sanoma toki sitä myötä oli selkeämmin vielä alleviivattu.

Sokerina pohjalla Toni R Toivonen Forsblomilla ja Joseph James Anhavassa.

Kuvan kevät 2016

The annual Kuvan Kevät (MFA Degree Show of the Academy of Fine Arts of Helsinki) is again here, but unfortunately today is the last day. Last few weeks I have been a bit passive visitor in galleries, so effort level has been quite minimal walking through the 4 exhibitions spaces. I would have liked to see even one performance, but then again the weather was better for kayaking….

Anyway I would like to do the same as with Venice biennale: give 1-12 points like in Eurovision Song Contest to some of the personal highlights. This time my points will be like classical televoting: I share points to works that give some insights fast (this doesn’t tell that they wouldn’t give also more insights after longer digestion) and something I like. Let the other people do the jury vote ( = what I should like). I’m now too tired to consider cutting edge- index.

12 points SAIJA KASSINEN

First her video installation “297, 395, 117” look like photo portraits, but when you put the headphones to your ears, the portraits come alive and tell stories about woman with depression, woman sick with her idealogy and a paralyzed man. I like here the metaphor of listening- what the viewer does when they put on the headphones. Active listening doesn’t necessary heal illnesses or melt all the ice, but active listening can make a difference.

10 points ILMARI SOMPPI

In exhibition laboratory I could find sliding doors, that close immediately I try to entrance. I have seen similar tricks also before, but not yet learned to tolerate the frustration.

8 points IIDA VALKONEN

I like here the simplicity: performance of drawing a line with pencil for 4h 30min as the title of the work tells. Conceptual pondering how the act of drawing is performed. Act of drawing comes a bit like knitting a sock or like court decisions (non of the court decicions are independent, every court decicion depends how the law was interpreted in similar cases).

7 points INMA HERRERA

Ok, I admit the position might not be this high if I didn’t see her former works, but as this is the degree show, I have to give high points to my favourite even though I could rate this particular work as the best. “Ogami- hold me tight”. One of the main themes is gum arabic (hydrophilic material that is used in lithography) as a metaphor of human tear/inhibited crying. The installation is a bit complicated, but I find this theme very profound.

6 points AINO AKSENJA

I think here the installation of two separate video works (“Procession”) fullfill each other: the other is a doll house that gets empty and in the other the artist herself is walking around her dying grandmother in a hospital performing a ritual. The performance reminded me of a traditional bachelorette party game: where the bride has to run around sauna and shout aloud the names of her former lovers and crushes. In both cases dying and birth is present.

5 points ALEKSEI GORDIN

Aleksei Gordin- the loud speaking Russian guy, is as funny as he sounds. The title tells already about the ironic humor in his installation “Do not disturb me from doing my art project”. In his paintings artists are like antiheroes in cruel surroundings. He tells he is questioning the reasonableness of making art while he is working. Well, who wouldn’t ever ask the same question doing their job or some regular hobby.

4 points MARIA SAVELA

“A flying kiss for paper cells, pixel bones and a bit fat origami” is installation based on 4 month performance of 4 artist doing a body diary. Even though I have heard more than enough how some people feel in their bodies, I appreciate the ultra long performance this installation is based on. I could recommend as a doctor this to every one: document how you feel in your bodies, but do not try to judge any further. Make it a diary, make it art.

3 points TUIJA TEISKA

I have seen Tuija Teiska’s works before in Ars Auttoinen and I think this “Father please forgive me” is more mature one. Using the yarn remindes me of Shiharu Shiota, but of course the installation in total is different. On the floor there is a horn and row of trophies covered with black yarn and on the wall a fur painted black + drawings that are perhaps made with that painted fur. I see here a bit of the same irony as in Aleksei Gordins work: artist daughter destroying his father’s material wealth, consuming it instead of further accumulating it to her children.

2 points FELIPE DE ÁVILA

The work is hourglass shaped black sculpture. Later I read that the sculpture is containing fluid that is moving constantly. This is the main reason I’m still considering going back to Exhibition laboratory on it’s last day: to look more precisely. The work was much more spiritual I thought: how movement can be different from different points of view (what makes that idea spiritual is that consider it from the point of view can one person make a difference in larger perspertive, can we as a humankind make things better).

1 point JUSSI PYKY

I think it’s worth one point if somebody can make a fresh and interesting painting from such a topic as traditional country side living. Canvas spread like a sack that is containing partly imperfect images and impressions. Something sensitive that touched something inside.

EGS- the pet of art museums

I recently went to an exhibition of EGS, famous Finnish graffiti artist, in Make Your Mark- gallery and was surprised to see how many museums had bought works from there. I instantly had to update my mental image of Make Your Mark from “nice-street-art-but- who-cares-if-I-miss-one-exhibition” to “art-gallery-you-have-to-take-seriously”. I was recently in the opening weekend of Artsi- rebranded art museum of Vantaa, and it really seems that street art is getting more pop in the world of institutions. Some symptoms of this trend are also street art museums in St Petersburg and projects of Banksy like Dismaland. Personally I think street art is best outdoor, without permission and creatively fitted to it’s surroundings, but hopefully street art will bring more visitors to museums so that museums can exhibit the art I really love.

OK, but here is some puzzle for you: some of these art works where bought by HAM (Helsinki Art Museum), Artsi and Kiasma. And some of them were my favourites. Can you guess the museum pets?

1.

WP_20160228_001

2.

WP_20160228_13_58_12_Pro

3.WP_20160228_13_58_23_Pro

4.

WP_20160228_13_58_38_Pro

5.

WP_20160228_13_58_48_Pro

6.

WP_20160228_13_59_17_Pro

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

So the right answer is: 1. Artsi 2. Me 3. HAM 4. Kiasma  5. Me 6. Artsi  (ok, honestly after one week I may mix the museums with each other).

Later I read that work number 6, “Washed Ashore” is actually depicting the famous photo of Alan Kurdi. Recently in Finnish media there has been discussion what is appropriate to depict in art and how you should do it. Mostly because Pekka Jylhä recently opened his exhibition where he also has sculpture inspired by Alan Kurdi. Here is one point of view:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/03/kuinka-myotaelaa-taiteellisesti-oikein

And another one in English:

http://conversations.e-flux.com/t/some-points-to-consider-if-youre-an-artist-who-wants-to-make-work-about-refugees/2716

If we still talk about the works in EGS exhibition, my favourite was number 5, since I like the conceptual combination of newspaper and inkblot test, anyway I think the idea would be more fresh if the newspaper were from a democratic country with freedom of press rather than from Soviet Union. Personally I don’t know profoundly how to do/interpret Rorschach test (since it should be done through appropriate training), but at least was once listening to interesting lunch conversation about the topic.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Grönlund-Nisunen/ Cents and Soil

So the opening of the spring season. I liked the wave-work even more than the one in EMMA. Here’s explanation: ” A motor tilts an aquarium filled with two fluids of different density creating a continuous wave motion at the interface of the fluids.”. Here are video of both:

 

Unfortunately the exhibition “Cents and Soil” is already over in Project room gallery. Check for example this installation of Elissa Eriksson: 1300e as 1 cent coins filling the back room floor. You could even walk there.

WP_20160124_16_26_48_Pro

I liked also the dark room installation where brushes are moving in a surface a bit like cockroaches. Funny that one can be afraid of decapitated toothbrushes. Sorry for the bad quality of video.