Sakari Kannoston teos Mäntästä, joka oli myös rintatarrassa kuvituksena.
Tässä koostetta vuotuisen Mänttä-reissumme näyttelyistä. Löysimme heikosti informaatiota näyttelyistä, joten oletus olennaisista näyttelyistä on valistunut arvio. Nuutajärven Why Not? ei mahtunut ohjelmaamme. Fiskarsin ja Humppilan taidemakasiini ITUn kesänäyttelyt vaikuttavat Instagramin perusteella myös kiinnostavilta, mutta olivat liian kaukana.
Pääkohteen ohella suosittelisin kahta näyttelyä: Nastolan kunnantalon ja Riihimäen Vanhan Lasitehtaan kesänäyttelyt.
NASTOLA
Henrik Härkönen
Tämä näyttely oli positiivisin yllätys, vaikka sikäli Veikko Halmetojalta saikin odottaa kiinnostavaa jälkeä. Kuitenkin verrattuna hänen kuvapainotteiseen viime vuoden Mänttään verrattuna tämä oli jotenkin revittelevämpi. Tila itsessään loi Dokumenta-henkisen tunnelman, ja niitä hyödynnettiinkin aktiivisesti useassa tilateoksessa. Samoin kuva-puolella oli useampi kiinnostava uusi tekijä itselle (olen sen verran konkari, että voin sanoa että samoin kuin Rock-festareita, myös kesänäyttelyitä kiertävät samat nimet. Haloo Helsingin ja JVGn sijaan ne ovat esimerkiksi Jasmin Anoschkin ja Pauliina Turakka-Purhonen). Yksi yllätyskin löytyi, mutta en kerro mikä. Ystäväni käski minun vain kävellä huoneeseen ja huomata se itse. 🙂
RIIHIMÄEN VANHA LASITEHDAS
Olli Larjo & Lasse Wallenius
Ystäväni kommentoi, että viime vuonna tämä Ars Hämeen organisoima näyttely oli vahvempi. Itselle ja toiselle ystävälle se oli puolestaan vahva kokemus. Teollisuushallin viileys ja ominaishaju, useita isoja installaatioita. Ja tämäkin vähän rikkoo sitä perinteistä vakiotaiteilijoiden perinnettä (toki sekä tässä että Nastolassa oli myös vakiintuneempia nimiä myös). On ilo jakaa Instagramiin 20:n hashtägin taiteilijaa.
MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT
Berit Talpsepp-Jaanisoo
En ole vieläkään tehnyt koostetta näkemistäni Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyistä. Jossain vaiheessa tuntui, että kokemus on hieman laimentunut, mutta sitä fiilistä ei tullut tänä vuonna, siitä huolimatta että oli saamelais-näkökulmaa uhri-positiosta (olen saanut sekä töistäni että somesta yliannoksen uhriutumista olipa tämä aitoa tai kuviteltua). Tähänkin oli vastapainona Teuri Haarlan biokänni: suomalainen vastine meditaatiolle ja hyggelle.
Kesänäyttelyille pakollinen kukkateema toteutui Sari Koski-Vähälän askartelemilla purkkaruusuilla ja maisemakiintiöstä vastasi Arttu Niemisen Awareness-video, missä luettiin taustalla Babelin torniin viittaavia raamatun tekstejä. Mutta kuka sitten vastasi perinnetaidekiintiöstä (=provokaatiosta)? Aimo Katajamäki tai Paavo Paunu? Jos nuo edustavat näyttelyn vanhoja pieruja, se kertoo jotain näyttelyn kokonaistasosta.
Kävimme lisäksi myös Haihatuksessa, Sara Hildenin taidemuseossa, Tampereen taidemuseossa, Finlayson Art Areasta ja Riihimäen taidemuseossa. Voimme myös suositella taukopaikaksi Heinolan Harjupaviljonkia, missä on yläkerrassa taidenäyttely. Harjupaviljongin pesulan muraali, mitä tulimme alunperin katsomaan, oli jo suljettu siltä päivältä. Harjupaviljongissa on vohveleita myös vegaaninen ja gluteeniton ruokavalio huomioiden. Mänttä ei koskaan kun loista ruokatarjonnallaan.
Haihatus oli tänä vuonna suppea ja liikaa perinteiseen ITE-taiteeseen painottunut (kyllähän me outsiderit tehdään myös performansseja yms eikä vain hauskoja patsaita). Ystävä kommentoi, että johtunee Haihatuksen perustajan nopeasta menehtymisestä syöpään. R.I.P Merja Metsänen.
Sara Hilden on aina varma valinta, mutta kun kyse oli ryhmänäyttelystä, kyse oli kivasta kattauksesta eikä mistään poikkeuksellisesta (esim. Erwin Wurmia tulisin erikseen katsomaan Helsingistä). Mutta hyviä taiteilija valintoja viimeiset 40 vuotta!
Tampereen Taidemuseoon ajauduimme Vuoden Nuori Taiteilija näyttelyyn. Nastja Säde Rönköllä oli useampi kiinnostava performanssi, mutta runolliset ilmastokriisin jälkeiset teokset eivät inspiroineet.
Finlaysonin Art Area oli prioriteetti numero 3. Mietimme, että ainakin Jarno Vesalan työ olisi kiva nähdä, mutta lopulta lähes koko alue tuli käytyä läpi.
Riihimäen Taidemuseo tuli mukaan ex tempore. Suomen puupiirtäjien seuran näyttely oli houkutuslintuna ja kiva lisä Riihimäki-pysähdykseen.